sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Uuteen aikaan




Olen jo pitkään halunnut tehdä kotiimme seinäkellon. Huomasin eräällä käsityö-kirpputorilla ilmoituksen puisista kellotauluista, joten kaupat tuli.


Sitten piti alkaa etsimään sopivaa kuvaa ja myös kellotaulun numeroita.

Ainiin, tänä vuonna päätin ostaa itselleni vähän arvokkaamman joululahjan; uuden polttokynän, 
josta olen kauan jo haaveillut. Ostin Antex Firewriterin ja en voisi olla tyytyväisempi!!
 Mukaan tuli erivahvuisia vastuslankoja, joista pystyy itse muokkaamaan haluamiaan vaihtopäitä. Ostin lisäksi erikseen valmiit vaihtopäät, 
joten nyt on moneen lähtöön teriä joilla työskennellä!
 Oi autuutta.


Suurin ero aiempaan laitteeseeni on kevyt kynä, joka ei kuumia! 
Saan työskennellä siis ilman hanskaa!
Työskentely on kevyempää ja tuntuma pehmeämpi. 
Jos nautin tästä hommasta aiemmin, niin nyt se vasta kivaa onkin 😋

Eli takaisin seinäkelloon.
Löysin yllättäen Pinterestistä sekä numerot kellotauluun, että kellon keskelle mieluisan kuvan.
Täältä löysin kellotaulun:

Ensin jäljennettynä


Sitten poltettuna

Minulla oli aika selvät sävelet, että haluan kelloon kuvan puusta, 
mutta en millään meinannut löytää juuri sitä joka kolahtaa. 
Tulostin muutaman, mutta kun mallailin niitä kelloon, ne eivät vain tuntuneet hyvältä.
Viimein se oikea tuli vastaan:









Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen.
Uskon, että kuva on sellainen, johon en kyllästy vaikka tuijottelen sitä seinällämme joka päivä.

Kellokoneiston ja viisarit olin tilannut Sinellistä jo aiemmin.
Ne sopivat tämän kellon tyyliin täydellisesti.


Toivotaan, että kello käy oikeaa aikaa 😃

Mietteissä on jo kellot lasten huoneisiin myös!

Jouluaatto on viikon päästä, kaikenlaista on tullut näperreltyä ja poltettua lahjaksi.
Niistä teen postauksen varmasti joulun jälkeen 😊

HYVÄÄ JOULUA! 


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Rakkautta ilmassa



Idea viinipullokotelosta syntyi kun sain kutsun kihlajaisiin. 
Päässä alkoi tietysti raksuttaa lahjaideoita. 
Selailen usein askartelutarvikekauppojen sivuilta puisia tuotteita ja mietin mitä niistä saisi aikaan. Tällä kertaa ei tarvinnut paljoa mielikuvitusta käyttää, kun  Sinellin sivuilla  eteen osui puinen viinipullokotelo:


Täytyi tietysti sen verran käyttää mielikuvitusta, että sain ideoitua koteloon sopivan kuvan ja tekstin.
Aluksi ajattelin lintuja, joilla olisi nokassaan sydän ja lukko. En sitten kuitenkaan löytänyt tarpeeksi kaunista kuvaa siitä aiheesta enkä ehtinyt alkaa itse piirtelemään.
Pinterestissä eteen tupsahti kaunis ruusu-köynnös ja se kuva kolahti! 
Monesti kuvat löytyvät tatuointi-aihealueen alta, kuten tämäkin.


Tulostin kuvan sopivan kokoisena ja asettelin sen jäljennyspaperin kanssa kotelon päälle.







Mietin, että maalaisinko ruusuja akryylimaaleilla, mutta päätin jättää kotelon simppeliksi.
Itselle se on hankalaa, sillä yleensä tykkään koristella esineitä ehkä vähän liiankin kanssa.
Yksinkertainen on monesti paljon kauniimpaa!

Sopivaa runoa jouduin hakemaan aika kauan, ennenkuin juuri se sopiva tuli vastaan.
Se löytyi jostain blogista, johon oli listattu kihlaus & hää-onnitteluja.



Rakkaus ohjaa,
rakkaus kantaa,
voimaa kulkiessaan antaa

Unohdin sitten vallan ottaa valokuvat tekstin lisäys-vaiheista! 😃
Hupsista. Näitä sattuu, varsinkin kun on monta rautaa tulessa samaan aikaan.
Tämän postauksen alussa on siis kuitenkin kuva valmiista kotelosta teksteineen.

No, kihlajaiset meni hyvin ja kotelo sai sisälleen punaviinipullon.
Taas löytyi uusi lahjaidea, jota voi käyttää jatkossakin 😊





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Mikä ihmeen pyrografia



Tuli sellainen olo, että voisin vähän kertoa tästä rakkaasta harrastuksestani enemmän.

Pyrografia on suomessa vähän pimennossa oleva taiteenlaji, sen huomaa esim. siitä, että laitteita on myynnissä suomalaisissa verkkokaupoissa tosi huonosti.
Pyrografia, polttopiirustus on siis nimensä mukaisesti kuumalla työkalulla piirtämistä erilaisiin materiaaleihin kuten puu, nahka tai luu. "Pyrography" termi tarkoittaa "tulella kirjoittamista".
Alkujaan sitä on tehty kuumennetulla raudalla, jolla on hiillytetty puuta, nykyään käytetään ihan sähkökäyttöisiä piirtimiä, joissa on kuumeneva vastuslanka.
Vaihdettavat päät ja lämpötilan säätäminen antavat mahdollisuudet tehdä tosi monipuolisesti erilaisia juttuja.
Itse käytän monissa töissäni apuna jäljennyspaperia, jonka avulla saan haluamani tekstin tai kuvion puun pinnalle. Jotkut esineet/materialit (kuten luu) ovat sitten sellaisia, että jäljennyspaperin jälki ei tartu pintaan, joten siinä tapauksessa piirtäminen on tehtävä vapaalla kädellä. Toki ensin lyijykynällä ja sen jälkeen vasta polttokynällä. Polttojälkeä kun on mahdotonta "kumittaa" 😀

Jäljennyspaperia myydään ihan kirjakaupoissa. Sitä on helppoa käyttää; se asetetaan esineen ja mallikuvan väliin ja piirretään lyijykynällä kuvion ääriviivat, jolloin ne jäljentyvät samalla myös esineen pintaan. Apuna voi käyttää vielä teippiä, jotta mallikuva varmasti pysyy paikallaan.
Työskentely on aikaa vievää, mutta kaiken vaivan arvoista.
Itse rakastan poltetun puun tuoksua ja jokainen työvaihe on omalla tavallaan kiehtovaa. Alkusuunnittelu, kuvien tai tekstin jäljennys, itse polttaminen ja esineen viimeistely maaleilla ja lakalla. Joihinkin töihini olen tosiaan lisännyt hiukan väriä ihan akryylimaaleilla.

Tässä rasiassa esimerkki maalien käytöstä:



Tämä on myös sellainen harrastus, että niska-hartiaseutu joutuu koville, koska työskentely vie paljon aikaa ja työasento ainakin itselläni on hyvin epä-ergonominen. Taukojumppaa on hyvä harrastaa työn ohella 😀
Toisilla voi olla käytössä jonkinlainen alusta, jota saa säädettyä sopivaan asentoon tai korkeuteen, mutta itse työskentelen ihan liesituulettimen alla, puinen leikkuulauta alustana, jakkaralla istuen. Ilmanvaihdosta kannattaa tosiaan huolehtia.
Myös suojamaskia voi käyttää, varsinkin jos tekee jotain kovalla lämmöllä ja siitä aiheutuu käryä. Piirrin myös kuumenee varrestaan sen verran, että olen nähnyt paremmaksi polttaa hanska kädessä.

Itse aloitin tämän harrastuksen ihan Bilteman edullisella sähkökäyttöisellä polttopiirtimellä, johon saa vaihdettua erilaisia päitä. Sillä oli ihan hyvä aloittaa, mutta huono puoli oli se, että lämpötilaa ei pystynyt säätämään, joten loppujen lopuksi kovin monikäyttöinen se ei ollut.
Turhauduin myös siihen, että siinä ei ollut tarpeeksi kapeaa/ohutta päätä, jolla olisi saanut kirjoitettua nättiä tekstiä.

Tässä on aikalailla ensimmäinen polttotyöni. Nyt hirvittää katsella kuinka epätarkat kuvioinnit on 😀
No, mutta jostainhan se on aina aloitettava ja kehitystä on onneksi tapahtunut. 
Varmaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa kauhistelen myös nykyisiä töitäni, vaikka tällä hetkellä olenkin työn jälkeen tyytyväinen. 
Aina on lisää opittavaa ja kehityttävää! Toiset tekee esimerkiksi upeita potretteja tällä tekniikalla, itse teen ne mieluummin ihan perinteisesti lyijykynällä paperille piirtäen.
Niin ja jotkut polttavat kuvia paperillekkin! Sitä ei ole itse tullut kokeiltua.

Innostuin tästä jutusta sen verran, että halusin harrastusta jatkaa, mutta ehdottomasti oli hankittava parempi kone.
Ostin sitten käytettynä paremman polttoaseman, jossa on mahdollisuus säätää lämpötilaa ja mukana tuli myös 3 erilaista vaihtopäätä.


Polttojälki oli heti täysin erilaista! Uudella koneella olen saanut tehtyä tarkempaa yksityiskohtaista työtä ja teksin kirjoittaminen on todella paljon helpompaa.



Tämä ylempi pöllökuksa on tehty vanhalla polttokynällä.
Alemmat kuksat on tehty uudella paremmalla työkalulla.





Kuksat ovat olleet mainioita lahjoja ihmisille. 
Pyrografialla niistä saa tehtyä yksilöllisiä lahjoja ja juuri vastaanottajansa näköisiä.
Näitä on lähtenyt esim. häälahjaksi, synttärilahjaksi ja äitienpäiväksi.
Monikäyttösiä ja tykättyjä!


Yksityiskohtaista työskentelyä olen tehnyt puurasioiden kanteen. 
Olen tehnyt rasioita tarot-kortti-aiheilla. Niiden jäljentämiseen meni tuhottomasti aikaa, mutta lopputulos oli kyllä tosi hyvä!



Nämä esineet on ihan omia henkilökohtaisia lemppareita ja hyvä esimerkki siitä, että nähty vaiva on kyllä sen ajankäytön arvoista.

Tietenkin olen toteuttanut myös paljon koruja poltto-tekniikalla. 
Puiset aihiot ovat edullisia, mutta niihin saa tehtyä vaikka mitä. Kun siihen vielä poraa reiän, se on valmis riipus.

Tässä kuvagalleriaa tekemistäni koruista:







Kaikissa näissä on ihan oma design, en siis ole käyttänyt valmiita malleja.


Näissä horoskooppikoruissa on polttaminen tehty luuhun.
Luu on materiaalina hitaampaa työstettävää kuin puu ja se haisee paljon voimakkaammin.





Muitakin esineitä on tullut toteutettua. Ja vielä paljon on suunnitteilla. Tällä hetkellä viinipullon kotelo odottaa työstämistä, kunhan saan sen ensin ideoitua. 
Jääkaappimagneetteja, paistinlastoja, voiveitsiä, leikkuulautoja, lasinalusia, avaimenperiä, siinä esimerkkejä mitä kaikkea voi tällä tekniikalla toteuttaa. 
Todella monipuolista, mielikuvitus vain rajana!





Nahkaa en vielä valitettavasti ole kokeillut polttaa, joten siitä minulla ei ole esimerkkikuvia laittaa.
Tulevaisuudessa sitäkin kyllä ehdottomasti on kokeiltava. Voin jo kuvitella kuinka upeita rannekoruja polttokuvioidusta nahasta syntyisi!

Tämä on siis vasta alkua! Mutta se on varmaa, että tätä harrastusta tulen jatkamaan, on se sen verran koukuttavaa ja antoisaa touhua 😊
Ehkä siinä kiehtoo sekin, että tiedän sen olevan täällä Suomessa harvinaisempi harrastus.
Itse kun olen sellainen, joka ei halua tehdä niinkuin muut 😃










keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kuuhullun koru



Olen tainnut jo aiemminkin mainita kuinka kuu kiehtoo minua.
Rakastan täyden kuun aikaa ja käyn ulkona tuijottelemassa sitä. Se on niin kaunis ja maaginen!
Eilen illalla sain sitä jälleen todistaa. 💗

Aika-ajoin tulee tarve tehdä itselle joku uusi kiva koru ja siitähän se aihe löytyikin.
Olen tykästynyt näihin puuriipuksiin. Niihin on kiva suunnitella kuviointia tai tekstejä, jotka myötäilee kaarevuutta. Tällä kertaa halusin tehdä jotain molemmille puolille.


"Pääpuolelle" piirsin ensin kiehkuroin koristellun kuunsirpin.


Tästä se jälleen lähti. Polttokynällä työskentely on ihan parasta! 




Toiselle puolelle halusin kirjoittaa jonkun tekstinpätkän ja sinne piirtyi sanat: 
"Never stop looking up".
Sehän sopi kuu-aiheiseen koruun kuin nenä päähän. 
Lisäksi se on hyvä voimalause; se muistuttaa positiivisesta asenteesta, jota itsekkin pyrin parhaani mukaan toteuttamaan.


Viimeistelin riipuksen vielä kiehkuroin ja tekstin ympärystän poltin ihan tummaksi.



Oli aika helppo valinta, mistä tekisin koru-osuuden.
Olen tilannut Omakorulta ihania kuukivi-helmiä, joten tietenkin ne päätyivät tähän koruun.


Niin kauniita! 
Pienimmät ovat hieman vaaleanpunertavia ja ne jäivät odottamaan jotain toista projektia.
Yhdistin tähän kaulanauhaan pyöreät ja sirumaiset helmet.







Tästä tuli tämän hetken suosikki-koru. 
Jään tänne tämä kaulassani nauttimaan syksyn tunnelmasta ja täyden kuun hetkistä 😊