Höyheniä ja kirsikankukkia

Hyvää uutta vuotta!

Tiedän, että viimeisimmässä postauksessani sanoin kirjoittavani tekemistäni joululahjoista, mutta asiahan on niin että yllättäen olen jälleen unohtanut valokuvata eri vaiheita.

Sitä tuntuu tapahtuvan nyt usein! Jotenkin siinä inspiraation vallassa vaan tekee ja unohtaa, että ainiin, blogiin olisi ehkä hyvä ottaa kuvia muustakin kuin valmiista tuotteesta..

En tiedä onko muilla niin, mutta itse tuskailen juurikin tuon valokuvaamisen kanssa muutenkin.

Varsinkin näin talviaikaan kun valaistus on huono, on tosi vaikeaa saada hyviä ja kirkkaita kuvia!

Olisihan niitä kuvausbokseja kyllä. Mutta näillä mennään!

Nyt on tullut inspiraatio tehdä taas koruja pitkästä aikaa.

Innostuin maalaamaan näitä valmiita puupohjia!

Ja höyheniä, tietenkin! Mitä olisi elämä ilman niitä 😃

Näistä syntyi korviksia

Ehkä värit eivät pääse kuvissa ihan oikeuksiinsa.

Syytän edelleen talvea 😀

Yhtenä päivänä putkahti mieleen ensin kirsikkapuu; mietin että siitä aiheesta saisi varmasti nättejä riipuksia polttokynän ja maalien avulla. Aasinsiltana ajatukset johtivat myös Japanilaisiin symboleihin ja siitä se innostus sitten lähti!

Ihan vapaalla kädellä piirsin ensin lyijykynällä puupohjaan ja sitten poltin ja maalasin.

Täytyy sanoa, että nämä todella syntyivät "kuin itsestään!"

Voi kun työskentely olisi aina yhtä mutkatonta.

Ja rakastuin näihin ensisilmäyksellä!

Yksi lähti heti samana päivänä uuteen kotiin, joten siitä en ehtinyt napata lähikuvaa, mutta tässä vielä kaikki samassa rivissä

Symbolit vasemmalta alkaen: Live, Courage, Destiny, Love ja Power.

Tykkään että näissä on kaikissa jotenkin omanlaisensa energia.

Maalit on ihan akryylimaalia ja perinteisesti hammastikulla olen maalannut sekä kirsikankukat että ylhäällä olevat höyhenet.

Olen tehnyt riipuksia jo lisääkin, mutta ne eivät ole valmistuneet vielä koruiksi asti.

Näihin jäi ihan koukkuun!

Mietintämyssyssä on jo muitakin symboleja, mutta katsotaan miten se asia etenee.

Vuosi 2018 tuo mukanaan muutoksia.

On tunne, että on aika luoda uusi nahka ja kameleontti on jäämässä taka-alalle.

Blogi ei ole loppumassa mutta olen vakavasti miettinyt nimenmuutosta!

Mielessä on jo parikin vaihtoehtoa, mutta mietin vielä kunnolla- ettei sitten heti tarvitse olla uudestaan vaihtamassa.

Palaan taas, uudistuneena 😊

Kuuhullun koru

Olen tainnut jo aiemminkin mainita kuinka kuu kiehtoo minua.

Rakastan täyden kuun aikaa ja käyn ulkona tuijottelemassa sitä. Se on niin kaunis ja maaginen!

Eilen illalla sain sitä jälleen todistaa. 💗

Aika-ajoin tulee tarve tehdä itselle joku uusi kiva koru ja siitähän se aihe löytyikin.

Olen tykästynyt näihin puuriipuksiin. Niihin on kiva suunnitella kuviointia tai tekstejä, jotka myötäilee kaarevuutta. Tällä kertaa halusin tehdä jotain molemmille puolille.

"Pääpuolelle" piirsin ensin kiehkuroin koristellun kuunsirpin.

Tästä se jälleen lähti. Polttokynällä työskentely on ihan parasta! 

Toiselle puolelle halusin kirjoittaa jonkun tekstinpätkän ja sinne piirtyi sanat: 

"Never stop looking up".

Sehän sopi kuu-aiheiseen koruun kuin nenä päähän. 

Lisäksi se on hyvä voimalause; se muistuttaa positiivisesta asenteesta, jota itsekkin pyrin parhaani mukaan toteuttamaan.

Viimeistelin riipuksen vielä kiehkuroin ja tekstin ympärystän poltin ihan tummaksi.

Oli aika helppo valinta, mistä tekisin koru-osuuden.

Olen tilannut Omakorulta ihania kuukivi-helmiä, joten tietenkin ne päätyivät tähän koruun.

Niin kauniita! 

Pienimmät ovat hieman vaaleanpunertavia ja ne jäivät odottamaan jotain toista projektia.

Yhdistin tähän kaulanauhaan pyöreät ja sirumaiset helmet.

Tästä tuli tämän hetken suosikki-koru. 

Jään tänne tämä kaulassani nauttimaan syksyn tunnelmasta ja täyden kuun hetkistä 😊

Musikaalinen avaimenperä

Innostuin viime syksynä uudesta harrastuksesta: laulamisesta. 

Pääsin kansalaisopiston järjestämälle yksinlaulukurssille ja olen nauttinut siitä tosi paljon. 

Minulla on mahtava opettaja, jonka ansiosta olenkin oppinut paljon uusia juttuja ja parantanut laulutekniikkaani. Opittavaa toki on edelleen hurjan paljon, mutta tämä on hyvä pohja ja toivottavasti saan jatkaa lauluharrastustani myös tulevaisuudesssa.     

Nyt on enää yksi laulutunti jäljellä ja ajattelin, että olisi kiva antaa pieni kiitoslahja opettajalle.

Tykkään lahjojen antamisesta ja omani ovat hyvin yleisesti itsetehtyjä.

Polttokynällä saa tehtyä tosi monipuolisesti erilaisia esineitä ja pidän siitä kuinka sen avulla pystyn personoimaan lahjat uniikeiksi juuri saajalleen sopivaksi. 

Lauluopettajalle ei ollut siis kovin vaikeaa keksiä aihepiiriä 😀                 

Avaimenperä oli aika selkeä valinta, koska koruja en mielelläni tee ihmiselle, jota en niin hyvin tunne tai tiedä minkälaisista hän tykkää. Avaimenperä on aina käytännöllinen ja "turvallinen" valinta.

Visiona oli, että toiselle puolelle haluan jotain tekstiä ja toiselle puolelle nuotteja.

Lause tuli mieleen hetken pohdinnan jälkeen. 

Tosi usein tulee käytettyä englanninkielistä tekstiä, koska se vaan kuulostaa niin paljon paremmalta kuin suomenkíeliset lauseet.

"Musiikki on avain" ei oikein olisi natsannut. Sitäpaitsi suomenkieliset sanat on niin pitkiäkin, että ne on hankalaa saada sopimaan pieneen tilaan nätisti.

Tästä se suunnittelu lähti. Olen varmaan aiemminkin maininnut, että en tykkää omasta käsialastani ja yleensä käytän valmiita fontteja, mutta en osannut tehdä tietokoneella kaartuvaa tekstiä, (😀) joten omiin kirjaimiin oli nyt tyydyttävä ja tästä tulikin ihan nätti teksti.

Toiselle puolelle halusin siis nuotteja ja Pinterestistä löytyi kivoja mallikuvia vaikka kuinka paljon.

Koska puuriipus on kaartuva, halusin että kuvakin jotenkin mukailisi tätä muotoa.

Tästä kuvasta löysin sopivan kuvan riipukseen

Toiselle reunalle jäi vielä tilaa, joten siihen piirsin sydämen, jonka sisään tuli pieni nuotti.

Molemmat puolet sivelin vielä päällyslakalla, jolla saa kivan kiillon puun pintaan.

Päätin tehdä tästä ihan yksinkertaisen avaimenperän, koska nämä kuviot ovat kuitenkin pääroolissa.

Yhden pienen lasitähden liitin kuitenkin ketjun toiseen päähän.

Toivottavasti tämä on saajalleen mieluinen, itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen 😊

Kameleontti-koru

Viimeinen kuukausi on ollut vähän hiljaiseloa näpertämisten osalta, johtuen ihan tästä arjen hektisyydestä.
Kovasti olen jo kaivannut korujen ja polttokynän pariin ja nyt hiihtolomalla oli onneksi aikaa jotain toteuttaakkin 😊
Teki mieli tehdä jotain erityistä ja tosi uniikkia ja hetken pähkäiltyäni muistui mieleeni, että olen ollut aikeissa tehdä korua kameleontin kuvalla.

Tähän väliin voisin vähän raottaa, mistä tämä kameleontti-innostus on alkujaan lähtöisin.

Jonkin aikaa korujen tekemistä harrastettuani ajattelin, että voisin perustaa niille ihan oman sivun Facebookkiin. Siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään ideaa sivuston nimestä.
Sivusto oli vasta ajatuksen tasolla ja samoihin aikoihin näin unta, jossa olin tehnyt korumalliston ja sen malliston nimi oli Kameleontti.
Siitäpä sitten syntyi korusivuilleni nimi! En kuitenkaan halunnut rajoittaa tekemisiäni pelkkiin koruihin, koska itseni tuntien tiedän, että tulen vielä innostumaan muistakin asioista.
Sivulleni tuli siis nimeksi K.Kameleontti.
Sitten kun aloin perustaa blogiani, halusin kuitenkin bloginimeksi jotain uutta, joten K:lla alkavia sanoja hetken pyöriteltyäni päädyin tähän Kujeileva Kameleonttiin 😊😊
Kameleontti eläimenäkin on aika mielenkiintoinen ja voi toimia voimaeläimenä. Tykästyin kyllä todella siihen otukseen!

Noniin, takaisin tämän korun pariin!

Inspiraatio syntyi keittiön pöydän äärellä johonkin kirjekuoren reunaan 😀
Näinhän se yleensä menee; silloin kun otat lehtiön esille ja alat suunnitella, tuloksena on joko tyhjää tai rytättyä paperia.

Tästä olisi tullut aika ihana kaulakoru, mutta halusin vaihtelun vuoksi tehdä rannekorun.

Tämän kuvan siis piirsin puiseen pyöreään pohjaan ja poltin sen siihen. Ympärille tein koristeluja ja lopputuloksesta tuli aika kiva!

Rannekorun helmiksi valitsin taas puuhelmiä; turkoosi ja lila toimii mukavasti yhteen.
Helmien väleissä on myös metallisia pieniä helmihattuja.
Tykkään tässä korussa siitä, että kuva-osuus on iso ja päähuomio keskittyy siihen.
Design on ihan omaa käsialaa, toista samanlaista ei pitäisi tulla vastaan 😊

Korunteon vaikein vaihe on valokuvaaminen

Viimeisimmästä puurasiasta innostuneena halusin kokeilla maalailla myös riipuksia akryylimaaleilla.
Rakastan kullan ja turkoosin väriyhdistelmää ja päätin tehdä kaksi samanmallista riipusta näillä väriyhdistelmillä.
Riipukset ovat siis materiaaliltaan puuta (japaninkirsikka)
Niitä on saatavilla ainakin Adlibriksen verkkokaupasta.
Siinä ne syntyivät tämän vuoden linnan juhlia katsellessa; pienellä sudilla ja hammastikuilla maalaten. 😄

Maalin kuivuttua, sivelin pinnalle vielä lakkakerroksen.

Suunnittelen korut yleensä testaamalla, eli ensin etsin sopivan värisiä helmiä ja sitten alan sommittelemaan niitä peräjälkeen ja siinä samalla se kaava muodostuu.
Näissä riipuksissa kun oli jo värimaailma valmiina, oli helppoa miettiä mistä väreistä helminauhatkin rakentuu.
Turkoosin riipuksen tein koruvaijeriin ja kullan värisen riipuksen tein beigen väriseen puuvillanauhaan.

Kuten postauksen otsikossa lukee, valmiiden korujen valokuvaus on aina oma projektinsa!
Siihen menee melkeimpä enemmän aikaa kuin itse korun valmistukseen. Pitää miettiä valaistusta, korujen asentoa, miten kaikki helmet ja osat saa ojennukseen jne..
Digikameraa tulee käytettyä enää hyvin harvoin, koska kännykän kameralla saa niin kirkkaita ja hyviä kuvia. Plus että kuvankäsittely on niin kätevää sovelluksella, itselläni on käytössä PicsArt.

Olen tykästynyt valkoiseen taustaan, koska sitä vasten korut pääsee oikeuksiinsa, varsinkin jos kyseessä on värikäs koru.
Monesti kuvissani on myös pieni lasinen koristevati, koska pidän siitä kontrastista, joka siitä syntyy ja kuvat vaatii yleensä jotain "ylimääräistä" rekvisiittaa.
Välillä käytän omia piirustuksianikin taustoina.

Hyvä kuva on tietysti paras mainos korulle. Kun saa valot ja asennot kohdilleen, koru on parhaimmillaan. Siis jos ei lasketa sitä kun se on saajansa päällä 😉