lauantai 13. lokakuuta 2018

Kepin verran projektia



Nyt oli sellainen projekti, että oli ihan pakko rikkoa tämä jo liian pitkäksi venähtänyt blogitauko.
Ruuhkavuodet todella kuvaa tätä tämänhetkistä elämää, päivät juoksee niin ettei ehdi kissaa sanoa. Joten valitettavasti on jostain ollut pakko karsia. Teen edelleen yhtä paljon, mutta blogiin asti ei ole teokseni viime aikoina päätyneet. Nyt lupaan korjata asian ja kunnostautua!

Sain viime keväänä sähköpostiin todella mielenkiintoisen viestin. Blogista on ollut hyötyä, koska sitä kautta minut löydettiin.
Sain tarjouksen polttaa aivan uuteen teetettyyn biljardikeppiin kuvioinnit.
Mielenkiinto tietysti heräsi heti, ei tuollaisia tarjouksia ihan joka päivä satele.
Samana iltana kun juttelimme puhelimessa, aukesi tämä juttu vielä paremmin.
Ilmeisesti pyrografialla toteutettuja biljardikeppejä on tosi vähän edes maailmalla ja kun itsekkin asiaa tutkin, ei niitä tosiaan vastaan juurikaan tullut.
Tämä tietysti innosti minua entisestään. Upea tilaisuus! 
Jännitystä ja paineita sain kuitenkin kun kuulin kuinka arvokkaasta kepistä on kyse...
Mutta voi kuinka mahtavaa, että työnjälkeni ja taitoni on miellyttänyt niin paljon, että keppi huomaani uskalletaan antaa ja luotetaan että hoidan homman kotiin. Suuri kunnia.

Keväällä/kesällä biljardikeppi oli vasta menossa valmistukseen ja minun osuuteni aika oli siis syksyllä, jolloin palasimme uudelleen asiaan.
Sain kepin kotiini asti ja suunnittelimme kuvioinnit ja tekstit, jotka polttaisin.
Kepin materiaali on linnunsilmävaahteraa, joka olikin itselle aivan uusi tuttavuus.
Ainoa asia joka huoletti oli, että saisinko jäljennyspaperin jäljen tarttumaan niin sileäksi hiottuun puun pintaan. Keppiin tuli esim. suomen leijona, jota en todellakaan halunnut alkaa vapaalla kädellä piirtelemään. Siinä vähän naureskeltiinkin pieleen menneillä tatuoinneilla. 
Ei siinä auttanut muutakuin kokeilla!
Projekti oli niin mielenkiintoinen, että jo samana iltana oli tartuttava esimmäiseen kuvaan.


Huokaus ja helpotus kun jäljennöspaperin jälki tarttui kepin pintaan!
Helpotti työtä huomattavasti 😁


Sain valmiita sarjakuva-aiheisia kuvia keppiin laitettavaksi ja toiveena oli, että kuvien ympärille tulisi vielä salamointia.


Taiteilija työn touhussa 😃
Kepin parissa kului kyllä useita työtunteja.






Salamointi-osuuden hahmottelin ensin lyijykynällä kepin pintaan ja sitten poltin päälle.








Jätin sen haastavimman kuvan loppusuoralle.
Eli suomen leijona, jota stressasin jo etukäteen.
Siinä sitten se pahin pelko toteutui, eikä jäljennyspaperin jälki tarttunutkaan kovin hyvin puun pintaan.






Kuvasta tuli hailakka ja epäselvä ja toinen jalka jäi lähes kokonaan jäljentymättä.
Siitä alkoi tarkka lyijykynällä piirtäminen.
Vaikeinta tietysti oli saada mittasuhteet oikein.
Sain sen onneksi kuitenkin onnistumaan! Mutta kyllä siinä ärräpäät lenteli.


Tästä kuvasta uskalsi jo alkaa polttamaankin.



Kivi putosi harteilta kun sain tämän onnistumaan!

Ihan lopuksi poltin vielä tekstejä kepin alaosaan.


Leijonan alle tuli kepin omistajan nimikirjaimet.


Ja loppuun vielä oma puumerkkini.


Täytyy sanoa, että oli kyllä mielenkiintoisin projekti, jota olen koskaan toteuttanut!
Kiitän tästä mahdollisuudesta!

Nyt keppi on lähdössä viimeistelyvaiheeseen kepin tekijä Marko Korkalle.
Toivotan onnea peleihin, kyllä tällä kepillä kelpaa pelata 😊



sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kadonneen inspiraation jäljillä










Kevät tekee vihdoin tuloaan! Minulla on ollut pitkä tauko blogin pitämisessä. 
Täytyy myöntää, että inspiraatio on todella ollut viime aikoina kateissa. 
Jotenkin en ole innostunut asioista kuten ennen. 
Ehkä näitä laskusuhdanteita tulee kaikille aika-ajoin...
Olen kyllä tehnyt kaikenlaisia pieniä juttuja, jotka eivät kuitenkaan ole päätyneet blogiin asti. Instagramiin tulee kuitenkin kuvattua yleensä lähes kaikki tuotokset.
En ole saanut päätettyä blogilleni uutta nimeä, joten jatketaan nyt ainakin tämän postauksen verran vielä kameleontilla.

Pinterestin ihmeellisessä maailmassa liikun edelleen päivittäin; jos sieltä ei löydä kadonnutta inspiraatiota, niin ei sitten mistään!
Tämä idea löytyi sieltä. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen juttu, jota testasin samalta istumalta.


Tästä muistui ihan mieleeni lapsuuteni lempipuuha! Väritin liukkaalle piirustuspaperille ensin vahaliiduilla kirkkain värein ja sen jälkeen väritin niiden päälle mustalla.
Sitten siitä raaputettiin kuvioita  neulalla tms terävällä esineellä; niistä tuli ihania taideteoksia!
Nostalgiset muistot siis nousi tästä pintaan! 
Muistaako kukaan tätä juttua? 

Kaapin perukoilla oli tyhjiä cd-levyjä, jotka kaivoin tähän projektiin.
Tyhjille cd-levyille ei oikein löydy enää nykyaikana käyttöä, joten hyvä kun tuli hyödynnettyä ne 😊


Cd-levyn "nurja" puoli siis maalataan mustalla maalilla, itselläni oli käytössä ihan akryylimaali.


Maalin kuivuttua siihen piirretään lyijykynällä kuvioita.





Sitten alkaa se rentouttavin osuus, eli raaputtaminen 😃
Nykyäänhän on aikuisten värityskirjojen tilalle tullut uusi villitys: raaputuskuvat!
En ole niitä vielä testannut, mutta tämä ajaa saman asian!
Mindfullnessia parhaimmillaan.
Itse rapsuttelin ihan sukkapuikkolla, siitä sai tarpeeksi hyvän otteen ettei sormet väsyneet. 
Aluksi kokeilin korupiikillä, mutta sillä sai kyllä sormet kipeiksi.
Jos oikein pikkutarkkaa tekisi niin siihen olisi hyvä joku ohuempi piikki.




Vaikeaa saada kuviin vangittua sitä ihanaa hohdetta, joka näistä tulee.
Ajattelin, että näistä saisi kivoja onnittelukortteja, jos liimaisi kartongille.
Tai sitten ihan mustalle pohjalle ja seinälle kehyksiin!
Nämä tosin oli vasta harjoituskappaleita, että ehkä sitten kun saan tehtyä oikeita taideteoksia, voisin laittaa seinälle 😊
Pitääköhän sitä kaivaa varastosta cd-levyt, joita ei enää tule kuunneltua 😁
Tämä koukuttaa, kannattaa kokeilla!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Höyheniä ja kirsikankukkia




Hyvää uutta vuotta!

Tiedän, että viimeisimmässä postauksessani sanoin kirjoittavani tekemistäni joululahjoista, mutta asiahan on niin että yllättäen olen jälleen unohtanut valokuvata eri vaiheita.
Sitä tuntuu tapahtuvan nyt usein! Jotenkin siinä inspiraation vallassa vaan tekee ja unohtaa, että ainiin, blogiin olisi ehkä hyvä ottaa kuvia muustakin kuin valmiista tuotteesta..

En tiedä onko muilla niin, mutta itse tuskailen juurikin tuon valokuvaamisen kanssa muutenkin.
Varsinkin näin talviaikaan kun valaistus on huono, on tosi vaikeaa saada hyviä ja kirkkaita kuvia!
Olisihan niitä kuvausbokseja kyllä. Mutta näillä mennään!

Nyt on tullut inspiraatio tehdä taas koruja pitkästä aikaa.
Innostuin maalaamaan näitä valmiita puupohjia!
Ja höyheniä, tietenkin! Mitä olisi elämä ilman niitä 😃



Näistä syntyi korviksia


Ehkä värit eivät pääse kuvissa ihan oikeuksiinsa.
Syytän edelleen talvea 😀

Yhtenä päivänä putkahti mieleen ensin kirsikkapuu; mietin että siitä aiheesta saisi varmasti nättejä riipuksia polttokynän ja maalien avulla. Aasinsiltana ajatukset johtivat myös Japanilaisiin symboleihin ja siitä se innostus sitten lähti!

Ihan vapaalla kädellä piirsin ensin lyijykynällä puupohjaan ja sitten poltin ja maalasin.
Täytyy sanoa, että nämä todella syntyivät "kuin itsestään!"
Voi kun työskentely olisi aina yhtä mutkatonta.
Ja rakastuin näihin ensisilmäyksellä!







Yksi lähti heti samana päivänä uuteen kotiin, joten siitä en ehtinyt napata lähikuvaa, mutta tässä vielä kaikki samassa rivissä


Symbolit vasemmalta alkaen: Live, Courage, Destiny, Love ja Power.

Tykkään että näissä on kaikissa jotenkin omanlaisensa energia.
Maalit on ihan akryylimaalia ja perinteisesti hammastikulla olen maalannut sekä kirsikankukat että ylhäällä olevat höyhenet.

Olen tehnyt riipuksia jo lisääkin, mutta ne eivät ole valmistuneet vielä koruiksi asti.
Näihin jäi ihan koukkuun!

Mietintämyssyssä on jo muitakin symboleja, mutta katsotaan miten se asia etenee.

Vuosi 2018 tuo mukanaan muutoksia.
On tunne, että on aika luoda uusi nahka ja kameleontti on jäämässä taka-alalle.
Blogi ei ole loppumassa mutta olen vakavasti miettinyt nimenmuutosta!
Mielessä on jo parikin vaihtoehtoa, mutta mietin vielä kunnolla- ettei sitten heti tarvitse olla uudestaan vaihtamassa.

Palaan taas, uudistuneena 😊

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Uuteen aikaan




Olen jo pitkään halunnut tehdä kotiimme seinäkellon. Huomasin eräällä käsityö-kirpputorilla ilmoituksen puisista kellotauluista, joten kaupat tuli.


Sitten piti alkaa etsimään sopivaa kuvaa ja myös kellotaulun numeroita.

Ainiin, tänä vuonna päätin ostaa itselleni vähän arvokkaamman joululahjan; uuden polttokynän, 
josta olen kauan jo haaveillut. Ostin Antex Firewriterin ja en voisi olla tyytyväisempi!!
 Mukaan tuli erivahvuisia vastuslankoja, joista pystyy itse muokkaamaan haluamiaan vaihtopäitä. Ostin lisäksi erikseen valmiit vaihtopäät, 
joten nyt on moneen lähtöön teriä joilla työskennellä!
 Oi autuutta.


Suurin ero aiempaan laitteeseeni on kevyt kynä, joka ei kuumia! 
Saan työskennellä siis ilman hanskaa!
Työskentely on kevyempää ja tuntuma pehmeämpi. 
Jos nautin tästä hommasta aiemmin, niin nyt se vasta kivaa onkin 😋

Eli takaisin seinäkelloon.
Löysin yllättäen Pinterestistä sekä numerot kellotauluun, että kellon keskelle mieluisan kuvan.
Täältä löysin kellotaulun:

Ensin jäljennettynä


Sitten poltettuna

Minulla oli aika selvät sävelet, että haluan kelloon kuvan puusta, 
mutta en millään meinannut löytää juuri sitä joka kolahtaa. 
Tulostin muutaman, mutta kun mallailin niitä kelloon, ne eivät vain tuntuneet hyvältä.
Viimein se oikea tuli vastaan:









Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen.
Uskon, että kuva on sellainen, johon en kyllästy vaikka tuijottelen sitä seinällämme joka päivä.

Kellokoneiston ja viisarit olin tilannut Sinellistä jo aiemmin.
Ne sopivat tämän kellon tyyliin täydellisesti.


Toivotaan, että kello käy oikeaa aikaa 😃

Mietteissä on jo kellot lasten huoneisiin myös!

Jouluaatto on viikon päästä, kaikenlaista on tullut näperreltyä ja poltettua lahjaksi.
Niistä teen postauksen varmasti joulun jälkeen 😊

HYVÄÄ JOULUA!