Välipäivien viettoa timanttimaalauksen ja Hulkin parissa

Olen tottunut siihen, että minulla on aina vähintään 2 projektia kesken ja mielessä jo monta uutta ideaa valmiina odottamaan toteutusta.

Joulun välipäivinä sitten olikin aika tyhjä olo kun kaikki keskeneräinen oli saatettu valmiiksi ja pää tuntui jokseenkin tyhjältä! 

Toisaalta hyvin rentouttavaa, mutta myös erittäin outoa kun on tottunut kokoajan näpräämään jotain.

Kädet syyhysi jo uuden projektin pariin, mutta mielessä ei oikein ollut mitään kunnollista ideaa. 

Itselle on tärkeää, että innostun aidosti siitä mitä teen. Korupöydän äärellä saisin kyllä jotain aikaiseksi, mutta ensin täytyy saada kunnon inspiraatio asiaan. Haluan olla tyytyväinen jokaiseen koruun ja käsityöhöni.

Onneksi sain joululahjaksi timanttimaalauksen! Se helpotti pahimpia näpräys-vieroitusoireita 😁

Olen ihaillut timanttimaalauksia ja halunnut kokeilla tehdä sellaista.

Hyvä, että joulupukki osaa lukea ajatuksia 😉

On hyvin koukuttavaa hommaa jos tykkää pikkutarkasta työstä!

Timanttimaalauksessa on siis pohjana kangas, jossa on liimapinta ja numeroin merkityt eri väriset alueet, joihin asetetaan kynän tyylisellä välineellä "timantteja". Timantit on eritelty väreittäin pusseihin, joissa on numero ja se vastaa kankaassa olevaa aluetta.
Kynää voi välillä kastaa pieneen liimatyynyyn, joka tulee pakkauksen mukana, siten timantit taas tarttuu kynään.
Valmiin työn voi sitten kehystää ja laittaa seinälle 😊

Itsellä maalaus on vielä vaiheessa, olen tehnyt sitä pienissä erissä. Tämä käy kyllä mindfullnesina samalla tapaa kuin värityskuvien värittäminenkin 😊

Joulupukki muisti minua myös ihanilla Derwentin vesiväri-kynillä!
Näitä piti päästä testaamaan johonkin ja pojallani on sopivasti synttärit tulossa, joten piirsin niillä kortin hänelle.

Hulk on hänelle all time-favorite, joten tein onnittelukortin Hulkin kuvalla. En vielä testannut kynien vesiväri-ominaisuutta, vaan väritin kuvan ihan puuväri-tyyliin. Kynissä on kyllä mahtava pigmentti!

                                  Lyijykynällä mallista hahmoteltu Hulk

                             Väritetty versio

                             Valmis kortti

Nyt viettämään vuodenvaihdetta miettien uusia kujeita uudelle vuodelle! 😃

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA-2017!

Korunteon vaikein vaihe on valokuvaaminen

Viimeisimmästä puurasiasta innostuneena halusin kokeilla maalailla myös riipuksia akryylimaaleilla.
Rakastan kullan ja turkoosin väriyhdistelmää ja päätin tehdä kaksi samanmallista riipusta näillä väriyhdistelmillä.
Riipukset ovat siis materiaaliltaan puuta (japaninkirsikka)
Niitä on saatavilla ainakin Adlibriksen verkkokaupasta.
Siinä ne syntyivät tämän vuoden linnan juhlia katsellessa; pienellä sudilla ja hammastikuilla maalaten. 😄

Maalin kuivuttua, sivelin pinnalle vielä lakkakerroksen.

Suunnittelen korut yleensä testaamalla, eli ensin etsin sopivan värisiä helmiä ja sitten alan sommittelemaan niitä peräjälkeen ja siinä samalla se kaava muodostuu.
Näissä riipuksissa kun oli jo värimaailma valmiina, oli helppoa miettiä mistä väreistä helminauhatkin rakentuu.
Turkoosin riipuksen tein koruvaijeriin ja kullan värisen riipuksen tein beigen väriseen puuvillanauhaan.

Kuten postauksen otsikossa lukee, valmiiden korujen valokuvaus on aina oma projektinsa!
Siihen menee melkeimpä enemmän aikaa kuin itse korun valmistukseen. Pitää miettiä valaistusta, korujen asentoa, miten kaikki helmet ja osat saa ojennukseen jne..
Digikameraa tulee käytettyä enää hyvin harvoin, koska kännykän kameralla saa niin kirkkaita ja hyviä kuvia. Plus että kuvankäsittely on niin kätevää sovelluksella, itselläni on käytössä PicsArt.

Olen tykästynyt valkoiseen taustaan, koska sitä vasten korut pääsee oikeuksiinsa, varsinkin jos kyseessä on värikäs koru.
Monesti kuvissani on myös pieni lasinen koristevati, koska pidän siitä kontrastista, joka siitä syntyy ja kuvat vaatii yleensä jotain "ylimääräistä" rekvisiittaa.
Välillä käytän omia piirustuksianikin taustoina.

Hyvä kuva on tietysti paras mainos korulle. Kun saa valot ja asennot kohdilleen, koru on parhaimmillaan. Siis jos ei lasketa sitä kun se on saajansa päällä 😉

Joulumuistamisia hoitotädeille

Olen tykännyt muistaa lasten hoitotätejä aina jouluisin ja keväisin pienellä lahjalla.
Aiemmin olen tehnyt esim. avaimenperiä ja kirjanmerkkejä.
Tänä vuonna innostuin villalanka-kuusista, joihin tulee led-tuikut sisälle. Löysin ihanaa valkoista villalankaa, jossa on kimallusta ja ajattelin, että siitä tulisi varmasti kivoja kuusia.

Tein siis ensin kontaktimuovista kartion, joka on halkaisijaltaan tarpeeksi suuri led-tuikulle.
Sitten tein kippoon vesi-liima-seoksen ihan erikeperistä; suhteessa liimaa enemmän kuin vettä.
Uitin villalankaa seoksessa ja aloin pyörittää sitä tiiviisti kartion ympärille, aloittaen kuusen latvasta.
Ensimmäisen kuusen kanssa tein virheen kun puristin villalangasta ylimääräistä nestettä pois, siitä tuli liian heiveröinen kuivuttuaan.
Seuraavat kuuset siis tajusin tehdä niin, että villalanka oli todella märkää liima-vesiseoksesta.
Annoin näiden kuivua vuorokauden, sitten irrotin kartion ja liimailin kullan värisiä paljetteja sinne tänne. Enempää ne eivät mielestäni koristeita kaipaa, yksinkertainen on kaunista!

                                             

                          Näin kauniilta kuusi näyttää pimeässä :)

Ostin valkoiset aluslautaset ja ripottelin muutaman konvehdin lautaselle, sitten laitoin sellofaania ympärille ja kaupasta löysin kivat puiset enkelit vielä pakettia koristamaan.
Eikä muuten mennyt montaa euroa näihin!

Tyttömäinen lahjarasia

Sukulaistyttö täyttää 10 vuotta ja halusin tehdä hänelle jotain pysyvää lahjaksi.
Olin onneksi tilannut pienen puukirstun,(koko 6x9x6cm) joka sopi tähän tarkoitukseen.
Mietin, että mitä ihmettä laittaisin kanteen kuvaksi. Ei mitään liian lapsellista, koska haluan, että rasia kestää hyvin aikaa ja olisi mieluinen myös teini-iässä. Tietysti jotain tyttömäistä. Ei muutakuin Pinterestiä selailemaan, Pinterest ei petä koskaan!
Kuinka ollakkaan, löysin aivan täydellisen kuvan kanteen värityskuvien joukosta!

Tässä linkki kuvaan

Koska rasia on kooltaan sen verran pieni, piti kuvaakin pienentää tosi paljon ja alareunasta jäi osa pois, mutta sain kuvan tärkeimmät asiat sopimaan kansikuvaan.
Tällainen jälki on hiilipaperilla jäljennyksen jälkeen.

Tarkkaa työtä jälleen kerran, mutta ihastuin rasiaan heti alkumetreillä.

Reunoja koristelin perinteisesti kiehkuroilla ja rasian sivureunoille löysin arkistoistani pieniä koristeellisia kuvia.
Kun sain kaikki kuviot poltettua, tuli tunne, että jotain se vielä vaatii.
En ole ennen yhdistellyt värejä näihin rasioihin, mutta koska saajana on lapsi, mietin, että hieman väriä sinne tänne olisi kyllä kiva lisä.
Akryylimaalit esiin ja koska kuviot oli niin pikkutarkkoja, ei siveltimellä olisi tullut tarpeeksi tarkkaa jälkeä. Otin sitten hammastikut käyttöön. Niillä onnistui tehdä pieniä yksityiskohtia!

Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytväinen tähän lopputulokseen ja tulen ehdottomasti käyttämään värejä myös jatkossa!