Korunteon vaikein vaihe on valokuvaaminen

Viimeisimmästä puurasiasta innostuneena halusin kokeilla maalailla myös riipuksia akryylimaaleilla.
Rakastan kullan ja turkoosin väriyhdistelmää ja päätin tehdä kaksi samanmallista riipusta näillä väriyhdistelmillä.
Riipukset ovat siis materiaaliltaan puuta (japaninkirsikka)
Niitä on saatavilla ainakin Adlibriksen verkkokaupasta.
Siinä ne syntyivät tämän vuoden linnan juhlia katsellessa; pienellä sudilla ja hammastikuilla maalaten. 😄

Maalin kuivuttua, sivelin pinnalle vielä lakkakerroksen.

Suunnittelen korut yleensä testaamalla, eli ensin etsin sopivan värisiä helmiä ja sitten alan sommittelemaan niitä peräjälkeen ja siinä samalla se kaava muodostuu.
Näissä riipuksissa kun oli jo värimaailma valmiina, oli helppoa miettiä mistä väreistä helminauhatkin rakentuu.
Turkoosin riipuksen tein koruvaijeriin ja kullan värisen riipuksen tein beigen väriseen puuvillanauhaan.

Kuten postauksen otsikossa lukee, valmiiden korujen valokuvaus on aina oma projektinsa!
Siihen menee melkeimpä enemmän aikaa kuin itse korun valmistukseen. Pitää miettiä valaistusta, korujen asentoa, miten kaikki helmet ja osat saa ojennukseen jne..
Digikameraa tulee käytettyä enää hyvin harvoin, koska kännykän kameralla saa niin kirkkaita ja hyviä kuvia. Plus että kuvankäsittely on niin kätevää sovelluksella, itselläni on käytössä PicsArt.

Olen tykästynyt valkoiseen taustaan, koska sitä vasten korut pääsee oikeuksiinsa, varsinkin jos kyseessä on värikäs koru.
Monesti kuvissani on myös pieni lasinen koristevati, koska pidän siitä kontrastista, joka siitä syntyy ja kuvat vaatii yleensä jotain "ylimääräistä" rekvisiittaa.
Välillä käytän omia piirustuksianikin taustoina.

Hyvä kuva on tietysti paras mainos korulle. Kun saa valot ja asennot kohdilleen, koru on parhaimmillaan. Siis jos ei lasketa sitä kun se on saajansa päällä 😉