Käsityövaihtarit

Käsityövaihtarit, aika huippu-idea! Erilaisten käsitöiden harrastajat voivat ilahduttaa toisiaan 😊

Sain eräältä ystävältäni ihanan keramiikka-teoksen "kuunkierto".
Minusta on tullut jonkinsortin kuuhullu; seuraan kuun vaiheita ja uskon, että täydenkuun aikaan ilmassa on taikaa. Ja onhan täysikuu aivan maagisen kaunis, voisin tuijotella sitä vaikka kuinka kauan.
Joten tämä taideteos on kuin luotu seinälleni!

Halusin antaa jotain vastalahjaksi ja ehdotin, että voisin tehdä jääkaappimagneetit hänen toivomallaan aiheella,
Toiveena oli höyhenet ja sehän on tunnetusti yksi lempiaiheistani, joten näitäkin oli ilo toteuttaa 😊
Selailin taas Pinterestiä, mutta ideat syntyivät lopulta ihan omista ajatuksista.

Kolme magneettia lyhyillä teksteillä ja höyhenillä työn alla!

Magneeteista olisi tullut ihan kivoja puunvärisinä, mutta halusin lisätä niihin väriä.

Maalasin niihin eloa akryylimaaleilla ja viimeistelin pintalakalla.

Lopuksi liimasin vastapuolelle magneettinapit. Niitä saa ostettua askartelutarvikeliikkeistä.

Oma henkilökohtainen suosikki näistä on tuo, jossa on dream-teksti. 

Ei ne muutkaan kai hassumpia ole 😃

Simppeliä ja nopeaa toteuttaa! 

Haastan muutkin käsityöihmiset ja bloggarit käsityövaihtareihin!

Neuloosi-korvikset

Rakastan kaikkia miniatyyri-juttuja! Aloitin jokunen vuosi sitten tyttärelleni nukkekoti-projektia, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi vaiheeseen ja lopulta laitoin sinne valmiit muoviset kalusteet.
Kaikki pikkunäpertely on silti mahtavaa ja sitä voi onneksi toteuttaa välillä ihan vaikka korujen muodossa.

Olen nähnyt tehtävän lankakerä-korviksia, mutta halusin tehdä oman version, jossa lankakerä roikkuu lappeellaan.

Tein tästä mallista oman ohjeen:

Kaikki lähtee hylsyn tekemisestä; itse tein kartongista 1x3cm kokoisen soiron ja laitoin sen teipillä rullaksi. Kannattaa tehdä molemmat hylsyt heti, jotta niistä tulee samankokoiset ja lankakeristäkin tulee samankokoiset.

Leikkasin n. 60 cm pätkän villalankaa. Tietysti jos on ohuempaa lankaa, sitä menee hylsyn ympärille enemmän.

Langanpään toiseen päähän laitoin teippiä, jotta pujottaminen käy helpommin.

Langan toisen pään teippasin hylsyn ulkoreunaan kiinni; langan pujottaminen käy helpommin ja kerästä tulee tiivis paketti.

Lankaa pujotetaan siis hylsyn läpi tiiviisti vieri viereen.

Kun koko kierros on pujoteltu, lankaa voi pujotella vielä sieltä täältä jos näyttää, että on tyhjiä rakoja. Lopuksi laitoin tipan liimaa kerän keskelle ja katkaisin langanpään.

Lankakerä viimeistellään sen ympärille kiedottavalla värikkäällä paperisoirolla.

Erivärisiä ja -kuvioisia paloja voi leikellä vaikka aikakausilehdistä.

Omani löysin viime vuoden kalenterikirjasta, jonka sivuilla oli juuri sopivia kuvioita ja värejä tähän tarkoitukseen.

Paperinpalat liimasin ihan perus askarteluliimalla tiiviisti kerän ympärille ja jätin kuivumaan.

Aika aidon lankakerän näköinen pienoismalli 😊

Sitten keristä tehdään riipuksia korupiikkien avulla.

Korupiikki ei sellaisenaan mene kerän läpi, joten ensin kannattaa tehdä paksummalla neulalla reikä.

Paperin kanssa kannattaa olla aika varovainen, ettei se repeydy.

Itse käytin 3cm tapillisia korupiikkejä, mutta niistäkin sai napsaista pienen pätkän päästä pois, jotta lenkeistä tuli sopivan kokoiset.

Lopuksi korviskoukut paikoilleen ja korvikset ovat valmiit!

Aika söpöjä, vai mitä?

Näitä voisi tehdä vaikka minkä värisinä, on kyllä hauskaa puuhaa! 😊
Aika hyvä lahjaidea myös neuloosista "kärsiville" ihmisille!

Musikaalinen avaimenperä

Innostuin viime syksynä uudesta harrastuksesta: laulamisesta. 

Pääsin kansalaisopiston järjestämälle yksinlaulukurssille ja olen nauttinut siitä tosi paljon. 

Minulla on mahtava opettaja, jonka ansiosta olenkin oppinut paljon uusia juttuja ja parantanut laulutekniikkaani. Opittavaa toki on edelleen hurjan paljon, mutta tämä on hyvä pohja ja toivottavasti saan jatkaa lauluharrastustani myös tulevaisuudesssa.     

Nyt on enää yksi laulutunti jäljellä ja ajattelin, että olisi kiva antaa pieni kiitoslahja opettajalle.

Tykkään lahjojen antamisesta ja omani ovat hyvin yleisesti itsetehtyjä.

Polttokynällä saa tehtyä tosi monipuolisesti erilaisia esineitä ja pidän siitä kuinka sen avulla pystyn personoimaan lahjat uniikeiksi juuri saajalleen sopivaksi. 

Lauluopettajalle ei ollut siis kovin vaikeaa keksiä aihepiiriä 😀                 

Avaimenperä oli aika selkeä valinta, koska koruja en mielelläni tee ihmiselle, jota en niin hyvin tunne tai tiedä minkälaisista hän tykkää. Avaimenperä on aina käytännöllinen ja "turvallinen" valinta.

Visiona oli, että toiselle puolelle haluan jotain tekstiä ja toiselle puolelle nuotteja.

Lause tuli mieleen hetken pohdinnan jälkeen. 

Tosi usein tulee käytettyä englanninkielistä tekstiä, koska se vaan kuulostaa niin paljon paremmalta kuin suomenkíeliset lauseet.

"Musiikki on avain" ei oikein olisi natsannut. Sitäpaitsi suomenkieliset sanat on niin pitkiäkin, että ne on hankalaa saada sopimaan pieneen tilaan nätisti.

Tästä se suunnittelu lähti. Olen varmaan aiemminkin maininnut, että en tykkää omasta käsialastani ja yleensä käytän valmiita fontteja, mutta en osannut tehdä tietokoneella kaartuvaa tekstiä, (😀) joten omiin kirjaimiin oli nyt tyydyttävä ja tästä tulikin ihan nätti teksti.

Toiselle puolelle halusin siis nuotteja ja Pinterestistä löytyi kivoja mallikuvia vaikka kuinka paljon.

Koska puuriipus on kaartuva, halusin että kuvakin jotenkin mukailisi tätä muotoa.

Tästä kuvasta löysin sopivan kuvan riipukseen

Toiselle reunalle jäi vielä tilaa, joten siihen piirsin sydämen, jonka sisään tuli pieni nuotti.

Molemmat puolet sivelin vielä päällyslakalla, jolla saa kivan kiillon puun pintaan.

Päätin tehdä tästä ihan yksinkertaisen avaimenperän, koska nämä kuviot ovat kuitenkin pääroolissa.

Yhden pienen lasitähden liitin kuitenkin ketjun toiseen päähän.

Toivottavasti tämä on saajalleen mieluinen, itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen 😊

Kameleontti-koru

Viimeinen kuukausi on ollut vähän hiljaiseloa näpertämisten osalta, johtuen ihan tästä arjen hektisyydestä.
Kovasti olen jo kaivannut korujen ja polttokynän pariin ja nyt hiihtolomalla oli onneksi aikaa jotain toteuttaakkin 😊
Teki mieli tehdä jotain erityistä ja tosi uniikkia ja hetken pähkäiltyäni muistui mieleeni, että olen ollut aikeissa tehdä korua kameleontin kuvalla.

Tähän väliin voisin vähän raottaa, mistä tämä kameleontti-innostus on alkujaan lähtöisin.

Jonkin aikaa korujen tekemistä harrastettuani ajattelin, että voisin perustaa niille ihan oman sivun Facebookkiin. Siinä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään ideaa sivuston nimestä.
Sivusto oli vasta ajatuksen tasolla ja samoihin aikoihin näin unta, jossa olin tehnyt korumalliston ja sen malliston nimi oli Kameleontti.
Siitäpä sitten syntyi korusivuilleni nimi! En kuitenkaan halunnut rajoittaa tekemisiäni pelkkiin koruihin, koska itseni tuntien tiedän, että tulen vielä innostumaan muistakin asioista.
Sivulleni tuli siis nimeksi K.Kameleontti.
Sitten kun aloin perustaa blogiani, halusin kuitenkin bloginimeksi jotain uutta, joten K:lla alkavia sanoja hetken pyöriteltyäni päädyin tähän Kujeileva Kameleonttiin 😊😊
Kameleontti eläimenäkin on aika mielenkiintoinen ja voi toimia voimaeläimenä. Tykästyin kyllä todella siihen otukseen!

Noniin, takaisin tämän korun pariin!

Inspiraatio syntyi keittiön pöydän äärellä johonkin kirjekuoren reunaan 😀
Näinhän se yleensä menee; silloin kun otat lehtiön esille ja alat suunnitella, tuloksena on joko tyhjää tai rytättyä paperia.

Tästä olisi tullut aika ihana kaulakoru, mutta halusin vaihtelun vuoksi tehdä rannekorun.

Tämän kuvan siis piirsin puiseen pyöreään pohjaan ja poltin sen siihen. Ympärille tein koristeluja ja lopputuloksesta tuli aika kiva!

Rannekorun helmiksi valitsin taas puuhelmiä; turkoosi ja lila toimii mukavasti yhteen.
Helmien väleissä on myös metallisia pieniä helmihattuja.
Tykkään tässä korussa siitä, että kuva-osuus on iso ja päähuomio keskittyy siihen.
Design on ihan omaa käsialaa, toista samanlaista ei pitäisi tulla vastaan 😊

Horoskooppikoruja ja ohje säätösolmun tekemiseen

Olen joskus monta vuotta sitten jo innostunut polttamaan luuhun kuvioita.

Löysin silloin Helmien talolta nauhoittain myytäviä luuhelmiä, jotka ovat ovaalin muotoisia.

Ajattelin, että niistä syntyisi nättejä koruja kun helmeä käyttää riipuksena.

Tein jo silloin niistä horoskooppikoruja, mutta nyt inspiraatio näihin syttyi uudelleen.

Päätin siis tehdä jokaisesta horoskooppimerkistä yhden kaulakorun.

Aina kun etsin googlella esimerkkikuvia, käytän englanninkielisiä hakusanoja, koska tuloksia tulee silloin runsain mitoin verrattuna suomenkielisiin hakusanoihin.

Zodiac symbols tai horoscope symbols- hakusanoilla löytyi kivoja horoskooppisymboleja.

Niistä otin mallia, mutta käytin kuvioissa vähän omaa taiteellista vapautta myös 😊

Hahmotelmat tein taas ensin vapaalla kädellä lyijykynällä piirtämällä.

Luu materiaalina on haastavampaa polttaa kuin puu; luun pinta on kova ja se vaatii enemmän työtä sekä kovempaa lämpötilaa polttokynältä.

Onneksi nykyään omistan polttokynän, jossa on säädettävä lämpötila!

Luusta lähtevä haju on aika voimakas, joten on hyvä kun lähellä on ikkuna. Itse työskentelen liesituulettimen alla.

Kun symbolit olivat valmiita, aloin suunnittelemaan niihin sopivaa kaulakorumallia.

Korupiikin ja riipuspidikkeen avulla helmistä syntyi riipuksia.

Mielestäni puuvillanauha on luun kanssa oiva pari, joten tällä kertaa käytin mustaa 1mm vahvuista vahattua puuvillanauhaa.

Koru olisi ollut kivan simppeli ihan sellaisenaankin, mutta halusin liittää siihen muutaman erivärisen puuhelmen.

Nämä korut ovat siinäkin mielessä ihania, että näitä voi käyttää miehet ja naiset, ovat siis unisex-koruja 😊

Päädyin näissä koruissa käyttämään säätösolmua, se sopii mielestäni korun tyyliin.

Säätösolmu on siis nimensä mukaisesti säädettävä solmu, jolla kaulakorun pituutta saa säätää haluamaansa kokoon.

Tässä tulee oma ohjeeni säätösolmun tekemiseen:

Laita nauhan molemmat päät ristikkäin tällä tavalla

Tämän verran kannattaa varata solmulle nauhan päätä

Tee nauhan vapaasta päästä löysä lenkki toisen nauhan ympärille

Tee vielä toinenkin lenkki aiemman lenkin eteen

            Vie nauhanpää lenkkien taakse ja pujota se lenkkien läpi

                       

Sitten solmu kiristetään vetämällä napakasti nauhan päästä vetämällä.

Itse kiristän solmun vielä vetämällä solmun molemmilta puolilta kunnolla muutamaan kertaan.

Sitten sama solmu nauhan toiseenkin päähän ja saksilla voi napsaista ylimääräiset nauhanpäät pois, mutta pieni pelivara kannattaa jättää, sillä tällä solmulla on tapana löystyä ajan saatossa, joten käyttäjä pystyy itse kiristämään solmua vetämällä siitä pienestä nauhanpäästä.

Toivottavasti ohje oli tarpeeksi selkeä!

Lyijykynäillen uuteen vuoteen

Inspiraatio iskee näköjään sykleissä; korujen teon ja polttokynäilyn jälkeen teki mieli piirtää välillä ihan perinteisesti lyijykynällä.

Kasvokuvat on se minun juttu. Monesti naurankin, että pystyn piirtämään ihmisten kasvoja yksityiskohtaisesti, mutta jos pitää piirtää puu niin pulassa ollaan. 😆

Toisaalta, on seurattava sitä innostusta; jos kasvojen piirtäminen on mieluista niin miksi väkisin piirtää jotain muuta? 

Yritän kokoajan kehittyä piirtämään myös vartaloa ja vaatteita, koska tähän asti kuvani ovat olleet hyvin pelkistettyjä. 

Olen aika huono palaamaan saman piirustuksen pariin, yleensä haluaisin saada kuvan valmiiksi melkein samalta istumalta, samalla inspiraatiolla. Sehän ei tietenkään ole mahdollista kun pitää pyörittää tätä lapsiarkeakin siinä sivussa 😁  Mutta kärsivällisyyttä täytyy kehittää!

Ja koska periaatteeni on, että jokainen kuva olisi aina vähän edellistä parempi, täytyy vaan keskittyä niihin yksityiskohtiin ja korjailla virheitä tarpeen mukaan,

On ollut kiva huomata, että jokaisesta piirustuksesta opin jotain uutta, itseoivaltaminen on ihanaa. 😊

Aloin työstämään kuvaa Catherine Zeta-Jonesista. Olen joskus aiemminkin yrittänyt piirtää häntä, mutta se kuva epäonnistui ihan täysin, tai sitten kärsivällisyyteni ei riittänyt korjailla kuvaa.

Aloitan kuvani aina silmistä, koska ne on mielestäni kasvokuvien tärkein alue.

Sen jälkeen hahmottelen kulmat, nenän, suun ja lopuksi kasvojen muodot, korvat ja hiukset.

Sitten alan tekemään varjostuksia ja yksityiskotia.

               

Kuvan valmistuttua, olin mielestäni piirtänyt kaikki juuri niinkuin alkuperäisessä kuvassa on, mutta huomasin kyllä, ettei kuva ole ihan täydellisesti tunnistettavissa.

Keksin käyttää kuvakollaasia ja laitoin kuvat rinnakkain, jolloin näin selvästi missä olin tehnyt virheitä.

Silmät, ne silmät! Liian isot ja kuvakulma jotenkin väärä. Tätä en silti lähtenyt enää korjailemaan, vaan otin opiksi ja aloin piirtämään seuraavaa kasvokuvaa. 

Facebookissa eräs kaverini vaihtoi profiilikuvansa ja  inspiroiduin siitä kuvasta niin, että oli pakko ottaa kynä käteen heti kun olin saanut luvan piirtää kuvan hänen kuvastaan. Tunnelmallinen ja kaunis kuva!

                                       Kuva: Studio Kati Länsikylä

Aikalailla alusta asti huomasin, että tämä kuva tulee onnistumaan ja siitä tulikin tähän astisista töistäni ehdottomasti paras! Eihän tämäkään ihan yksi-yhteen ole, mutta lopputulokseen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Ja mikä parasta, myös kuvan kohde ja valokuvaaja tykkäsivät kuvasta ja julkaisivat sen omilla instagram-sivuillaan @studiokatilansikyla ja @linda_lydia 😍

Kiitos ja kumarrus!