Horoskooppikoruja ja ohje säätösolmun tekemiseen

Olen joskus monta vuotta sitten jo innostunut polttamaan luuhun kuvioita.

Löysin silloin Helmien talolta nauhoittain myytäviä luuhelmiä, jotka ovat ovaalin muotoisia.

Ajattelin, että niistä syntyisi nättejä koruja kun helmeä käyttää riipuksena.

Tein jo silloin niistä horoskooppikoruja, mutta nyt inspiraatio näihin syttyi uudelleen.

Päätin siis tehdä jokaisesta horoskooppimerkistä yhden kaulakorun.

Aina kun etsin googlella esimerkkikuvia, käytän englanninkielisiä hakusanoja, koska tuloksia tulee silloin runsain mitoin verrattuna suomenkielisiin hakusanoihin.

Zodiac symbols tai horoscope symbols- hakusanoilla löytyi kivoja horoskooppisymboleja.

Niistä otin mallia, mutta käytin kuvioissa vähän omaa taiteellista vapautta myös 😊

Hahmotelmat tein taas ensin vapaalla kädellä lyijykynällä piirtämällä.

Luu materiaalina on haastavampaa polttaa kuin puu; luun pinta on kova ja se vaatii enemmän työtä sekä kovempaa lämpötilaa polttokynältä.

Onneksi nykyään omistan polttokynän, jossa on säädettävä lämpötila!

Luusta lähtevä haju on aika voimakas, joten on hyvä kun lähellä on ikkuna. Itse työskentelen liesituulettimen alla.

Kun symbolit olivat valmiita, aloin suunnittelemaan niihin sopivaa kaulakorumallia.

Korupiikin ja riipuspidikkeen avulla helmistä syntyi riipuksia.

Mielestäni puuvillanauha on luun kanssa oiva pari, joten tällä kertaa käytin mustaa 1mm vahvuista vahattua puuvillanauhaa.

Koru olisi ollut kivan simppeli ihan sellaisenaankin, mutta halusin liittää siihen muutaman erivärisen puuhelmen.

Nämä korut ovat siinäkin mielessä ihania, että näitä voi käyttää miehet ja naiset, ovat siis unisex-koruja 😊

Päädyin näissä koruissa käyttämään säätösolmua, se sopii mielestäni korun tyyliin.

Säätösolmu on siis nimensä mukaisesti säädettävä solmu, jolla kaulakorun pituutta saa säätää haluamaansa kokoon.

Tässä tulee oma ohjeeni säätösolmun tekemiseen:

Laita nauhan molemmat päät ristikkäin tällä tavalla

Tämän verran kannattaa varata solmulle nauhan päätä

Tee nauhan vapaasta päästä löysä lenkki toisen nauhan ympärille

Tee vielä toinenkin lenkki aiemman lenkin eteen

            Vie nauhanpää lenkkien taakse ja pujota se lenkkien läpi

                       

Sitten solmu kiristetään vetämällä napakasti nauhan päästä vetämällä.

Itse kiristän solmun vielä vetämällä solmun molemmilta puolilta kunnolla muutamaan kertaan.

Sitten sama solmu nauhan toiseenkin päähän ja saksilla voi napsaista ylimääräiset nauhanpäät pois, mutta pieni pelivara kannattaa jättää, sillä tällä solmulla on tapana löystyä ajan saatossa, joten käyttäjä pystyy itse kiristämään solmua vetämällä siitä pienestä nauhanpäästä.

Toivottavasti ohje oli tarpeeksi selkeä!

Lyijykynäillen uuteen vuoteen

Inspiraatio iskee näköjään sykleissä; korujen teon ja polttokynäilyn jälkeen teki mieli piirtää välillä ihan perinteisesti lyijykynällä.

Kasvokuvat on se minun juttu. Monesti naurankin, että pystyn piirtämään ihmisten kasvoja yksityiskohtaisesti, mutta jos pitää piirtää puu niin pulassa ollaan. 😆

Toisaalta, on seurattava sitä innostusta; jos kasvojen piirtäminen on mieluista niin miksi väkisin piirtää jotain muuta? 

Yritän kokoajan kehittyä piirtämään myös vartaloa ja vaatteita, koska tähän asti kuvani ovat olleet hyvin pelkistettyjä. 

Olen aika huono palaamaan saman piirustuksen pariin, yleensä haluaisin saada kuvan valmiiksi melkein samalta istumalta, samalla inspiraatiolla. Sehän ei tietenkään ole mahdollista kun pitää pyörittää tätä lapsiarkeakin siinä sivussa 😁  Mutta kärsivällisyyttä täytyy kehittää!

Ja koska periaatteeni on, että jokainen kuva olisi aina vähän edellistä parempi, täytyy vaan keskittyä niihin yksityiskohtiin ja korjailla virheitä tarpeen mukaan,

On ollut kiva huomata, että jokaisesta piirustuksesta opin jotain uutta, itseoivaltaminen on ihanaa. 😊

Aloin työstämään kuvaa Catherine Zeta-Jonesista. Olen joskus aiemminkin yrittänyt piirtää häntä, mutta se kuva epäonnistui ihan täysin, tai sitten kärsivällisyyteni ei riittänyt korjailla kuvaa.

Aloitan kuvani aina silmistä, koska ne on mielestäni kasvokuvien tärkein alue.

Sen jälkeen hahmottelen kulmat, nenän, suun ja lopuksi kasvojen muodot, korvat ja hiukset.

Sitten alan tekemään varjostuksia ja yksityiskotia.

               

Kuvan valmistuttua, olin mielestäni piirtänyt kaikki juuri niinkuin alkuperäisessä kuvassa on, mutta huomasin kyllä, ettei kuva ole ihan täydellisesti tunnistettavissa.

Keksin käyttää kuvakollaasia ja laitoin kuvat rinnakkain, jolloin näin selvästi missä olin tehnyt virheitä.

Silmät, ne silmät! Liian isot ja kuvakulma jotenkin väärä. Tätä en silti lähtenyt enää korjailemaan, vaan otin opiksi ja aloin piirtämään seuraavaa kasvokuvaa. 

Facebookissa eräs kaverini vaihtoi profiilikuvansa ja  inspiroiduin siitä kuvasta niin, että oli pakko ottaa kynä käteen heti kun olin saanut luvan piirtää kuvan hänen kuvastaan. Tunnelmallinen ja kaunis kuva!

                                       Kuva: Studio Kati Länsikylä

Aikalailla alusta asti huomasin, että tämä kuva tulee onnistumaan ja siitä tulikin tähän astisista töistäni ehdottomasti paras! Eihän tämäkään ihan yksi-yhteen ole, mutta lopputulokseen täytyy kyllä olla tyytyväinen.

Ja mikä parasta, myös kuvan kohde ja valokuvaaja tykkäsivät kuvasta ja julkaisivat sen omilla instagram-sivuillaan @studiokatilansikyla ja @linda_lydia 😍

Kiitos ja kumarrus!

Välipäivien viettoa timanttimaalauksen ja Hulkin parissa

Olen tottunut siihen, että minulla on aina vähintään 2 projektia kesken ja mielessä jo monta uutta ideaa valmiina odottamaan toteutusta.

Joulun välipäivinä sitten olikin aika tyhjä olo kun kaikki keskeneräinen oli saatettu valmiiksi ja pää tuntui jokseenkin tyhjältä! 

Toisaalta hyvin rentouttavaa, mutta myös erittäin outoa kun on tottunut kokoajan näpräämään jotain.

Kädet syyhysi jo uuden projektin pariin, mutta mielessä ei oikein ollut mitään kunnollista ideaa. 

Itselle on tärkeää, että innostun aidosti siitä mitä teen. Korupöydän äärellä saisin kyllä jotain aikaiseksi, mutta ensin täytyy saada kunnon inspiraatio asiaan. Haluan olla tyytyväinen jokaiseen koruun ja käsityöhöni.

Onneksi sain joululahjaksi timanttimaalauksen! Se helpotti pahimpia näpräys-vieroitusoireita 😁

Olen ihaillut timanttimaalauksia ja halunnut kokeilla tehdä sellaista.

Hyvä, että joulupukki osaa lukea ajatuksia 😉

On hyvin koukuttavaa hommaa jos tykkää pikkutarkasta työstä!

Timanttimaalauksessa on siis pohjana kangas, jossa on liimapinta ja numeroin merkityt eri väriset alueet, joihin asetetaan kynän tyylisellä välineellä "timantteja". Timantit on eritelty väreittäin pusseihin, joissa on numero ja se vastaa kankaassa olevaa aluetta.
Kynää voi välillä kastaa pieneen liimatyynyyn, joka tulee pakkauksen mukana, siten timantit taas tarttuu kynään.
Valmiin työn voi sitten kehystää ja laittaa seinälle 😊

Itsellä maalaus on vielä vaiheessa, olen tehnyt sitä pienissä erissä. Tämä käy kyllä mindfullnesina samalla tapaa kuin värityskuvien värittäminenkin 😊

Joulupukki muisti minua myös ihanilla Derwentin vesiväri-kynillä!
Näitä piti päästä testaamaan johonkin ja pojallani on sopivasti synttärit tulossa, joten piirsin niillä kortin hänelle.

Hulk on hänelle all time-favorite, joten tein onnittelukortin Hulkin kuvalla. En vielä testannut kynien vesiväri-ominaisuutta, vaan väritin kuvan ihan puuväri-tyyliin. Kynissä on kyllä mahtava pigmentti!

                                  Lyijykynällä mallista hahmoteltu Hulk

                             Väritetty versio

                             Valmis kortti

Nyt viettämään vuodenvaihdetta miettien uusia kujeita uudelle vuodelle! 😃

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA-2017!

Korunteon vaikein vaihe on valokuvaaminen

Viimeisimmästä puurasiasta innostuneena halusin kokeilla maalailla myös riipuksia akryylimaaleilla.
Rakastan kullan ja turkoosin väriyhdistelmää ja päätin tehdä kaksi samanmallista riipusta näillä väriyhdistelmillä.
Riipukset ovat siis materiaaliltaan puuta (japaninkirsikka)
Niitä on saatavilla ainakin Adlibriksen verkkokaupasta.
Siinä ne syntyivät tämän vuoden linnan juhlia katsellessa; pienellä sudilla ja hammastikuilla maalaten. 😄

Maalin kuivuttua, sivelin pinnalle vielä lakkakerroksen.

Suunnittelen korut yleensä testaamalla, eli ensin etsin sopivan värisiä helmiä ja sitten alan sommittelemaan niitä peräjälkeen ja siinä samalla se kaava muodostuu.
Näissä riipuksissa kun oli jo värimaailma valmiina, oli helppoa miettiä mistä väreistä helminauhatkin rakentuu.
Turkoosin riipuksen tein koruvaijeriin ja kullan värisen riipuksen tein beigen väriseen puuvillanauhaan.

Kuten postauksen otsikossa lukee, valmiiden korujen valokuvaus on aina oma projektinsa!
Siihen menee melkeimpä enemmän aikaa kuin itse korun valmistukseen. Pitää miettiä valaistusta, korujen asentoa, miten kaikki helmet ja osat saa ojennukseen jne..
Digikameraa tulee käytettyä enää hyvin harvoin, koska kännykän kameralla saa niin kirkkaita ja hyviä kuvia. Plus että kuvankäsittely on niin kätevää sovelluksella, itselläni on käytössä PicsArt.

Olen tykästynyt valkoiseen taustaan, koska sitä vasten korut pääsee oikeuksiinsa, varsinkin jos kyseessä on värikäs koru.
Monesti kuvissani on myös pieni lasinen koristevati, koska pidän siitä kontrastista, joka siitä syntyy ja kuvat vaatii yleensä jotain "ylimääräistä" rekvisiittaa.
Välillä käytän omia piirustuksianikin taustoina.

Hyvä kuva on tietysti paras mainos korulle. Kun saa valot ja asennot kohdilleen, koru on parhaimmillaan. Siis jos ei lasketa sitä kun se on saajansa päällä 😉

Joulumuistamisia hoitotädeille

Olen tykännyt muistaa lasten hoitotätejä aina jouluisin ja keväisin pienellä lahjalla.
Aiemmin olen tehnyt esim. avaimenperiä ja kirjanmerkkejä.
Tänä vuonna innostuin villalanka-kuusista, joihin tulee led-tuikut sisälle. Löysin ihanaa valkoista villalankaa, jossa on kimallusta ja ajattelin, että siitä tulisi varmasti kivoja kuusia.

Tein siis ensin kontaktimuovista kartion, joka on halkaisijaltaan tarpeeksi suuri led-tuikulle.
Sitten tein kippoon vesi-liima-seoksen ihan erikeperistä; suhteessa liimaa enemmän kuin vettä.
Uitin villalankaa seoksessa ja aloin pyörittää sitä tiiviisti kartion ympärille, aloittaen kuusen latvasta.
Ensimmäisen kuusen kanssa tein virheen kun puristin villalangasta ylimääräistä nestettä pois, siitä tuli liian heiveröinen kuivuttuaan.
Seuraavat kuuset siis tajusin tehdä niin, että villalanka oli todella märkää liima-vesiseoksesta.
Annoin näiden kuivua vuorokauden, sitten irrotin kartion ja liimailin kullan värisiä paljetteja sinne tänne. Enempää ne eivät mielestäni koristeita kaipaa, yksinkertainen on kaunista!

                                             

                          Näin kauniilta kuusi näyttää pimeässä :)

Ostin valkoiset aluslautaset ja ripottelin muutaman konvehdin lautaselle, sitten laitoin sellofaania ympärille ja kaupasta löysin kivat puiset enkelit vielä pakettia koristamaan.
Eikä muuten mennyt montaa euroa näihin!

Tyttömäinen lahjarasia

Sukulaistyttö täyttää 10 vuotta ja halusin tehdä hänelle jotain pysyvää lahjaksi.
Olin onneksi tilannut pienen puukirstun,(koko 6x9x6cm) joka sopi tähän tarkoitukseen.
Mietin, että mitä ihmettä laittaisin kanteen kuvaksi. Ei mitään liian lapsellista, koska haluan, että rasia kestää hyvin aikaa ja olisi mieluinen myös teini-iässä. Tietysti jotain tyttömäistä. Ei muutakuin Pinterestiä selailemaan, Pinterest ei petä koskaan!
Kuinka ollakkaan, löysin aivan täydellisen kuvan kanteen värityskuvien joukosta!

Tässä linkki kuvaan

Koska rasia on kooltaan sen verran pieni, piti kuvaakin pienentää tosi paljon ja alareunasta jäi osa pois, mutta sain kuvan tärkeimmät asiat sopimaan kansikuvaan.
Tällainen jälki on hiilipaperilla jäljennyksen jälkeen.

Tarkkaa työtä jälleen kerran, mutta ihastuin rasiaan heti alkumetreillä.

Reunoja koristelin perinteisesti kiehkuroilla ja rasian sivureunoille löysin arkistoistani pieniä koristeellisia kuvia.
Kun sain kaikki kuviot poltettua, tuli tunne, että jotain se vielä vaatii.
En ole ennen yhdistellyt värejä näihin rasioihin, mutta koska saajana on lapsi, mietin, että hieman väriä sinne tänne olisi kyllä kiva lisä.
Akryylimaalit esiin ja koska kuviot oli niin pikkutarkkoja, ei siveltimellä olisi tullut tarpeeksi tarkkaa jälkeä. Otin sitten hammastikut käyttöön. Niillä onnistui tehdä pieniä yksityiskohtia!

Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytväinen tähän lopputulokseen ja tulen ehdottomasti käyttämään värejä myös jatkossa!

Rock-henkiset silmukkamerkit

Lupasin tehdä virkkaavalle ja kutovalle siskolleni lahjaksi silmukkamerkkejä.
Halusin tietysti tehdä niistä persoonallisia ja lahjansaajan tyylille ominaisia.
Ajattelin, että lukolliset silmukkamerkit ovat monikäyttöisempiä kuin renkaat tai silmukkamalliset, joten päädyin siihen ratkaisuun.
Varastoissani ei pääkalloja ollut, mutta muistin nähneeni korutarvikekaupoissa kivi-pääkallohelmiä.
Nämä howliitti-pääkallot tilasin Villihelmen nettikaupasta:

http://www.villihelmi.fi/shop/p5048-kivihelmi-paakallo-howliitti-9x75x9mm-1-kpl-fi.html

Lisäksi näissä on käytetty pallopäisiä korupiikkejä, erivärisiä 4mm lasihelmiä, avattavia välilenkkejä ja 12 mm hopean värisiä rapulukkoja.

Valmiit silmukkamerkit ripustin nauhaan, laitoin kivaa koristekartonkia taustalle ja sujautin ne sellofaanipussiin. :)